Manipuloitu maailma

Maailma on paha paikka. Jokainen on kuullut tämän toteamuksen joko omasta suustaan tai siinä lähellä olevan suusta. Kirjoitan tänään (psykologisen) manipuloinnin synnistä. Käytän sanaa synti, koska pidän sitä yhtenä vaikeimmin havaittavissa ja vastustettavissa olevista tavoista vaikuttaa muihin negatiivisesti, ehkä joskus harvoin myös positiivisesti. Myönnän, en ole edelleenkään asiantuntija psykologiassa tai ihmisyydessä, mutta onneksi minulla on ajatuksia. Niitä haluan toisinaan jakaa muillekin. Kirjoitan jälleen ilman vahvaa tukeutumista asialähteisiin. Yritän kaivaa omasta itsestäni tiedostamatonta tietoa esiin, vaikka jotain olen kyllä asiasta lukenutkin.

Tutkin hieman manipulointi-termiä netissä. Se tulee latinan kielen sanasta manus, käsi (wikipedia). Lyhykäisuudessään se tarkoittaa käsittelyä,  käsillä tekemistä, kuten esim. kiropratiassa hoidetaan nikamia  manipuloimalla niitä käsin, se on asioiden muokkaamista, muuttamista. Psykologinen ja sosiaalinen manipulointi onkin sitten paljon monimutkaisempi ja usein myös negatiivissävytteinen asia. Uskon, että se on usein myös tiedostamatonta ja joskus jopa pakonomaista toimintaa, jolla asianomainen pyrkii säilyttämään oman tunne-elämänsä vakauden epävarmassa tilanteessa. Psykologisen, tietoisen manipuloinnin räikein muoto on aivopesu, eli ihmisen oman ajattelun, itsetunnon, ja identiteetin murtaminen kokonaan. Aivopesua saatetaan käyttää sotatilanteissa, kidutustilanteissa ja "tappokoneiksi" ihmisiä kasvattavissa yhteisöissä. Henkinen kontrolli, jota voidaan tavata joissain kulttityyppisissä uskonnoissa, on aivopesun hienovaraisempi muoto. Manipuloijia, kultin johtajia, pidetään lähes ystävinä ja toisaalta heitä ihaillaan suunnattomasti. Täten "uhrit" on helpompi saada käyttäytymään yhtenäisesti, koska kaikkihan haluavat olla ihailtujen johtajien kaltaisia.

Tavanomaisempi psykologinen manipulointi voi olla vaikkapa imartelua, lahjomista, syyllistämistä, uhriksi asettautumista tai ylemmälle tasolle asettautumista käskyttämis- tai ohittamisperiaatteella: kokemus, taidot tai tieto on valtaa ja paremmuutta muihin nähden. Lisäksi se voi olla  toisen ihmisen tunne-elämää ja arvomaailmaa hyväksikäyttävää "vetoamista" (vrt. mankuminen, riippuminen, näennäinen avuttomuus). Tavallisissa neuvottelutilanteissa manipulointi on lähes aina läsnä enemmän tai vähemmän ja siksi sen havaitseminen ja vastustaminen kannattaakin opetella havaitsemaan.

Miksi halusin kirjoittaa aiheesta? Alkuperäinen syy oli eräs televisiossa näkemäni dokumentti pari kuukautta sitten terroristipojista, jotka saatiin suorittamaan joukkomurhia, pommi-iskuja ym. manipuloimalla  heidät uskomaan teoilla olevan jumalallisia, ennaltamäärättyjä tarkoitusperiä. Kuuntelin terroristijohtajien puheluita operaation aikana noille naiiveille pojille ja järkytyin. Heitä ohjailtiin kuin nappia painamalla. Tajusin kirkkaasti, kuinka tehokas keino manipulointi (tässä tapauksessa ehkä jo aivopesu) onkaan. Valtapuvun takaa jankutettu uskonnollinen "totuus" oli tuhonnut täysin noiden nuorukaisten oman ajattelukyvyn ja inhimilliset tunteet. Manipuloijat käyttivät sopivassa suhteessa uhkailua, kiirehtimistä, suuria lupauksia paratiisista, kiitollisuutta, siunauksia, tiukkoja käskyjä, ja jopa rakkaudellisia, isällisiäkin ilmauksia. Nuo tavallaan "viattomat" pojat saatiin tekemään hirmutekoja käyttäen keinoina kiistämätöntä arvovaltaa. Johtajilla oli suurta tietoa taivaasta ja maanpäällisestä pahasta, ja tuon "pahan" poistamisessa pojilla oli tärkeä ja ainutlaatuinen tehtävä. He olivat valittuja ja lopuksi heillä suotiin vielä "kunnia" uhrata itsensäkin paratiisin toivossa. Aina ei tarvita edes vuosikausien manipulointia näinkään rajuihin tekoihin, joskus lyhyempikin aika riittää, jos ihminen on elämäntilanteessa, joka altistaa manipuloinnille. Syrjäytynyt tai syrjitty, yhteiskunnan laitapuolella elävä tai muilla tavoilla elämäänsä ja maailmaan syvästi pettynyt ihminen voidaan nopeastikin saada uskomaan mitä kummallisempia asioita, jos niitä julistava henkilö/taho omaa riittävän suuren arvovallan ja lupaukset ovat oikeanlaisia. Myös syyllistämisellä ja pelottelulla on tehokas vaikutus ihmisen ajatteluun. Kauniiden lupausten ja uhkailun vuorottelu näkyi myös tuossa dokumentissa selkeästi - pelon lietsominen piti pojat kurissa ja sitoi ajattelua, lupaukset ja myötäkarvaan silittäminen saivat aikaan halun toimia, jotta odotetut lupaukset vihdoin täyttyisivät. Ihmisen tarve olla oikeassa ja taistelu oman "totuutensa" puolesta voi ääriajattelussa mennä noinkin pitkälle. Itse pyrin välttämään kaikissa asioissa äärilaitoja, koska tiedän että asiat ovat harvoin, jos koskaan kovinkaan mustavalkoisia.

Tuossa mainitsemassani dokumentissa minua järkytti se näennäinen työn helppous, millä terroristijohtajat noita poikia ohjasivat. He kykenivät liikuttelemaan heitä kuin marionettinukkeja. Ei tarvittu syvällisiä pohdintoja tappamisen psykologiasta ja sen moraalisesta oikeutuksesta, ei suuria vetoomuksia; riitti, kun muisti mainita paratiisipalkinnon välillä. Pääasiassa pojille tuntuivat riittävän hyvinkin yksinkertaiset ohjeet: " Mene rautatieasemalle, ammu kaikki ketkä näet, heitä pommi siellä, täällä ja tuolla..." Lopussa, kun pojat olivat sovitussa paikassa eräässä loistohotellissa, jossa heidän piti ampua kaikki vastaantulijat ja myös huoneissaolijat, tulikin pieni ongelma; hotelli oli niin upea, ja siellä oli niin paljon televisioita ja pelikoneita, että pojat sokaistuivat niistä. He alkoivat ihastella ja ihmetellä kaikkea näkemäänsä, ja jättivät ampumatta  joitakin panttivankejaan. Tässä vaiheessa totesin mielessäni; hetken aikaa he olivat kuin tavallisia poikia. Johtajan piti monta kertaa muistuttaa:  "Hei kuunnelkaa, te olette suorittamassa suurta tehtävää, yrittäkääpä keskittyä nyt!" Tarvittiin myös paljon lempeitäkin sanoja, koska aika noiden poikien kohdalla oli käymässä loppuun. Heidän olisi uhrattava itsensä. Tämä oli kriittinen vaihe, koska aivopesun alta paljastuikin hetkeksi ihminen; halu elää ihan tavallista elämää, pelailla vähän, nautiskella hienosta hotellista. Mutta, lopulta pojat saatiin puhumalla jälleen ojennukseen ja loputkin uhrit ammuttiin. Tuo pieni irtaantuminen robottimaisesta toiminnasta vaikeutti joka tapauksessa tappamistakin ja oli osoitus siitä, että heissä oli jäljellä ripaus inhimillisyyttä.

Tuonkaltaiset tapaukset ovat pitkälle edenneen manipuloinnin äärimuoto, ja siksi se minua ravistelikin. Joskus on hyvä nähdä, mihin psykologinen manipulointi pahimmillaan vie. Lievempiä muotoja kun on niin vaikea aina edes havaita. Sitä vain joskus herää ihmettelemään, miten joku toinen ihminen saa sinut tekemään jotain muuta kuin itse tahtoisit ja jopa tuntemaan oudoilla, itselle vierailla tavoilla. Meistä jokainen manipuloi joskus muita ihmisiä. Haluamme kenties itsellemme jotain niin kiihkeästi, että yritämme käyttää hyväksemme toisen ihmisen heikkoja kohtia. Tai sitten yritämme vain saada hänen huomionsa kääntymään pois omista heikoista puolistamme tai sitten vain nautimme hämmennyksen tuottamisesta. Manipulointia kaikki tyynni. Ehkä tärkeintä on oppia huomaamaan, milloin itse syyllistyy ohjailemaan toista ihmistä väärin keinoin. Minusta tuntuu, että me, joilla on omia lapsia, heitä kasvatettaessa olemme syyllistyneet manipulointiin lähes kaikissa sen muodoissaan. Olemme uhkailleet, kiristäneet, lahjoneet, leikkineet marttyyria....mitä vain. Entäpä rakkaat teinimme, jotka ovat manipuloinnin mestareita! Mistähän hekin sen taidon ovat oppineet?? Niinpä. Tämä saa huomaamaan, että toisten ohjailu on hyvin tavallista, arkipäiväistä toimintaa lopultakin. Tärkeintä on ehkä huomata ne syyt, jotka kaiken toisiin kohdistuvan manipuloinnin takana ovat ja keskittyä niihin.  Lähtekäämme omista motiiveistamme ja itsetuntemuksen opettelusta liikkeelle. Rehellisyys ja suoruus tässäkin asiassa auttaa aika pitkälle.